rahina . info | b l o g

Talouselämä uutisoi Suomalaisten kauppojen jääneen jälkeen verkkokauppaamisesta. Jostain syystä uutinen ei yllätä. Olen viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana tehnyt suurimman osan elektroniikka-, kamera- ja muista hankinnoistani verkosta, lähinnä siksi että paikallinen palvelutaso ja tuotteiden tarjonta ei kohtaa sitä mitä tarvitsen - joko tuotetta ei ole ja/tai se on ylihinnoteltu. Yli 20-30% hintaerolla verrattuna verkkokauppaan, kuluttajaa ei niin hirveästi kiinnosta tukea paikallista liikettä jos kivijalkaliike ei mitään muuta lisäarvoa tuo.
Suomesta olen yrittänyt tehdä hankintoja, samoin kuin muutama kolleegani, sillä elektroniikka on useissa tapauksissa erittäin kohtuullisesti hinnoteltua, mutta tässä törmätäänkin Suomalaisten kauppojen akileen kantapäähän; kaupat ovat lähes poikkeuksetta vain suomeksi, ehkä ruotsiksi ja erittäin harvoissa tapauksissa englanniksi. Siitäkin huolimatta että suurin osa on kauppaohjelmansa alunperin englanniksi ostaneet ja kauppa olisi helposti lokalisoitavissa. Miten kauppiaat kuvittelevat kasvavansa mikäli kauppa on rajoitettu 5 miljoonalle hassulle asiakkaalle joista suurin osa ei kuitenkaan ole potentiaalisia asiakkaita? Suomea osaavia ulkomaalaisia ei vain hirveästi ole - on tämä sen verran vaikea kieli.
Vasemman jalan kantapäänä on sitten maksuvälineet. Kauppiaan näkökulmasta ymmärrän ettei Visa/MC/Amex/yms. vaihtoehtoja tarjota sillä niiden käyttöönottaminen maksaa ja vaatii lisäpanostusta kaupan turvallisuuteen -salasanat https ja ssl- ja ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotaan pankkisiirtoa, mutta ei se ulkomailla sijaitseva asiakas, oli sitten expaatti tai muu, hanki itselleen suomalaista tiliä tai siirrä sille tilille rahaa vain voidaakseen ostaa tästä kaupasta jotain pientä hassua. Varsinkaan jos ostettavana on jotain isompaa, sillä isojen summien kv. pankkisiirroista tulee kustannuksia -varsinkin EU:n ulkopuolelta- ja pahimmassa tapauksessa joutuu selittelemään verottajalle tms mistä nämä rahat ovatkaan peräisin. Ei se mahdotonta ole, mutta on se lisähaitta ja epämukavuutta.
Viimeisenä ongelmana tulee sitten se ettei kauppa vain suostu lähettämään ulkomaille. Muutamassa tapauksessa olen pystynyt neuvottelemaan tämän liikken kanssa kun isommasta ostoksesta on ollut kyse, muttei se kaikkien kanssa onnistu.
Luokittelisin silti luottokortittomuuden Suomalaisen verkkokaupan suurimmaksi esteeksi - se luottokortti nyt vain tarjoaa lisäturvaa sekä kauppiaalle että ostajalle.

Toisaalta mikäli asenteet ovat vielä kuten Keskon etäkaupan johtajalla ei kasvuhaluja selkeästi ole ja konsensukseen ollaan tyytyväisiä. Ainakin näin minä päättelen Keskon etäkaupan johtaja Mika Leiposen ‘huudahduksesta’ “Pesukone netistä! Ei uskoisi! — Ja 30 euron kuljetuskuluilla Virosta kotiin tuotuna. Se on kyllä halpaa” [Talouselämä 18.02.2008].

Pientavaroita, pienille suomalaisasiakkaille, Suomen rajojen sisällä. Ainakin tietävät segmenttinsä.

Kirjoitettu Thursday, February 21st, 2008 at 10:08 ja on luokiteltu seuraavasti: rahina, suomi. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 feed. Voit kommentoida sivun lopusta. Trackback-linkkaus on suljettu.