rahina . info | b l o g

Kuluttajansuojalaki luotiin aikanaan tuomaan suojaa kuluttajille ahneita yrityksiä vastaan jotka valmistivat epäkelpoja tuotteita. Aikana jolloin ihmisillä ei ollut paljoa rahaa käytössä, oli ymmärrettävää että pesukoneen tai auton olisi kestettävä “sovelias aika” joka yleensä sattui olemana pidempään kuin valmistajan ilmoittama takuu - oli kyseessä sitten 3kk, puoli vuotta, vuosi… Valtio päätti suojella kuluttajia yrityksiltä. Mutta kuka suojelisi kuluttajaa itseltään?

Siirrytään pari vuosikymmentä eteenpäin mekaaniselta aikakaudelta elektroniikan aikakauteen. Sama laki pätee yhä. Ihmisillä kuitenkin on enemmän rahaa käytössään kuin ennen ja elintärkeiden tuotteiden lisäksi on varaa haalia myös elintasotuotteita. Elintasotuotteiden ollessa pääosin design-laitteita joiden toimintaa kontrolloi mikropiirit, puolijohteet ja sähköimpulssit — osaksi toiminnallisuuden, osaksi kuluttajien vaatimusten takia. Elintasotuotteita koskee luonnollisesti samat lait kuin elintärkeitä. Elintasotuotteet eivät kuitenkaan tyydytä halutun lailla todellisuudessa sillä kuluttajat haluavat niiden olevan edukkaita, vaikka heillä onkin enemmän rahaa käytössä aikaisempaan verrattuna. Valmistajat vastaavat kuluttajien vaatimuksiin luonnollisella tavalla: tinkimällä “piilevien osien” laadusta. Uudessa, kiiltävässä ja, mikä tärkeintä kuluttajalle, halvemmassa Tuotteessa™ ei kuitenkaan ole enää yhtä puhdasta piilevyä, juotteiden tina ei olekaan enää yhtä puhdasta ja ennen koko metallisen hammaspyörän kuulalaakerit ovatkin muovisia, seuraavassa versiossa hammaspyörä onkin jo kokonaan muovinen. Uudempi ja verrattain halvempi Tuote™ 2.0b ei ylläkään aikaisemman Tuotteen™ tasolle ja sen tullessa markkinoille sähköaivot eivät olekaan täysin valmiita ja se vaatii muutaman ohjelmistopäivityksen, kehittäjien ollessa pakotettuja massatuotantoon kehityksen ollessa vasta beta-vaiheessa, sillä osakkeenomistajat, joihin Kuluttajakin lukeutuu, haluavat nähdä osakkeen arvon nousenvan uuden tuotteen julkaisun myötä.
Kuluttaja ostaakin Tuote™ 2.0:n karvalakkimallin ulkomaisesta verkkokaupasta säästääkseen 2% Tuotteen™ hinnasta kotimaisissa tuotteissa ollessa korkeampi arvonlisävero. Tuote 2.0:n saapuessa kahden viikon odottamisen jälkeen, Kuluttaja kiroaa Valmistajan® internetissä alimpaan helvettiin, sillä uudet ominaisuudet eivät vastaakaan sitä mitä hän oli blogeista ja keskustelupalstoilta tuotteen mahdollisista uusista ominaisuuksista ennen sen julkistusta lukenut tarkistamatta todellisia teknisiä tietoja ennen ostamista. Sekin sapettaa kun Yrityksen osakkeen arvo ei noussutkaan odoteteusti eikä teoreettista rahaa olekaan niin paljoa kun aluksi spekuloitiin. Asia tuleekin nostaa esiin seuraavassa yhtiökokouksessa ja osa tehottomista kehittäjistä irtisanotaankin Yrityksen tehostaessa toimintaansa ja leikatessa kuluja osakkeenomistajien sitä vaatiessa. Kuluttaja lukeekin viikon päästä uutisen miten Yritys on irtisanonut 300 työntekijää ja päättääkin kirjoittaa paheksuvan yleisönosastokirjoituksen.
Tuotteeseen tulee 2.0.1 päivitys kuukauden kuluttua julkaisusta, joka parantaa lastentaudit ja muutamaa päivitystä myöhemmin 2.6 joka lisää tuotteeseen aikanaan intternetin keskustelupalstoilla spekuloituja ominaisuuksia joita ei alunperin pitänyt Tuote 2.0:n edes tulla. Kuluttaja ei tätä kuitenkaan noteeraa ja tuhahtaa vain mielessään “jo oli aikakin”.
Puolentoista vuoden kuluttua Tuote 2.0:n ostosta kuulalaakereiden öljy kiehuu pois ja tuote alkaa pitämään outoa rahinaa toimiessaan. Kuluttaja ei asiaa tarkemmin noteeraa tai tutki voisiko asialle tehdä jotain vaan jatkaa käyttöä normaalisti. Puolivuotta kuluu ja muovinen kuulalaakeri hajoaa rasituksen alla tuhoten puolimuovisen koneiston.
Kuluttaja ottaa yhteyttä Valmistajaan® joka tunnistaa ongelman ja kysyy vaihtoiko kuluttaja kuulalaakereiden öljyt niin kuin ohjekirjassa neuvotaan sillä Tuote 2.0:n muovinen kuulalaakeripesä käyttää öljyä toisin kuin Tuotteen™ sinetöity metalliseoksinen magneettivoideltu. Kuluttaja suuttuu sillä hän on käyttänyt Valmistajan® tuotteita viimeiset 20 vuotta eikä aikaisemmissa mitään tälläisiä ongelmia ole ollut, eikä aikaisemminkaan ohjekirjaa tarvinnut lukea. Tuote™kin toimisi vielä ihan mainiosti, mutta 2.0 oli pakko ostaa kun siinä oli mm. kelloradio ja se sopi designiltaan olohuoneen sisustukseen paremmin. Valmistaja® pahoittelee huonoa kokemusta Tuote 2.0:n kanssa, muttei silti suostu korjaamaan Kuluttajan virheestä johtuvaa vikaa. Kuluttaja raivostuu ja valittaa kuluttajaviranomaiselle asiasta vaikkei ostanutkaan Tuote 2.0:aa Kotimaasta. Asiaa puidessa Tuote 3.0g(amma) ehtii ilmestyä vaikka puolet kehittäjistä olikin tehokkuuden nimissä irtisanottu. Valmistaja® ei halua huonoa julkisuutta ja tarjoutuukin “hyväntahdon eleenä” vaihtamaan Kuluttajan Tuote 2.0:n Tuote 3.0g(amma):n. Kuluttajalla on kaikki taas hyvin ja rahaakin on teoreettisesti enemmän Valmistajan® osakkeiden noustua uuden tuotteen ennenaikaisen julkaisun myötä. Tuote®™ 3.0g(amma):an julkaisiin samalla lisäominaisuuksia tarjoava Hilavitkutin 1.0b jonka kuluttaja päättää tilata tuotteen ominaisuuksia lisäämään, luonnollisesti ulkomaisesta verkkokaupasta.

Milloin yhteiskuntamme kaatuu omaan mahdottomuuteensa?

Tarina Kuluttajasta, Valmistajasta® ja sen elintasotuotteista Tuote™, Tuote™ 2.0b, Tuote™ 3.0g(amma) sekä Hilavitkutin 1.0b on täysin fiktionaalinen eikä sillä todennäköisesti ole mitään tekemistä todellisuuden tai kirjoittajan satunnaisten tai kokonaisvaltaisten kokemusten kanssa, eikä se luultavati perustu yksittäiseen tai useampaan tapaukseen tai niiden yhdistelmiin. Kaikki mahdolliset, vaikkakin epätodennäköiset, viittaukset ihmisiin (eläviin, kuolleisiin tai potentiaalisesti syntyviin), valmistajiin ja yrityksiin (olemassa oleviin, fuusioutuneisiin, konkurssoituneisiin tai tulevaisuudessa perustettaviin), tapahtumiin (nykyisiin, menneisiin tai tuleviin) ovat puhtaita sattumia.

Kirjoitettu Monday, September 17th, 2007 at 8:28 ja on luokiteltu seuraavasti: rahina. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 feed. You can kommentoi, tai viittaa omalta sivultasi.