Skelligin saaret

Rocky water collecting hiveViikonloppuna tuli käytyä Skelligin saarilla. Pienempi skellig näyttää kauempaa melkeinpä lumipeitteiseltä kun valkoinen massa huipuilla korostuu mustaa kalliota vastaan. Lähemmäksi veneiltyään huomaakin että valkoinen massa onkin lumen sijaan n. 20 000 siiraa jotka hyörivät ja pyörivät kallioilla. Tarkkasilmäinen matkailija huomannee myös muutaman lunnin -lähinnä lennosta- ja ruokin. Rantakallioilta voi myös bongata harmaahylkeitä.
Pikku-Skelligiltä matka suuntautuu kauemmas Atlantille Skellig Michaelin luostarisaarelle, joka mereltä katsottuna on mahtava ilmestys. Yli 200 metriä jylhää, jyrkkää kalliota nousee merestä. Kapeat portaat saaren eri sivuilta nousevat ja kiemurtelevat huipulle asti jossa sijaitsee vanha kelttiläinen luostari. Skellig Michaelin luostari rakenennettiin 800 600-luvulla ilman betonia tai laastia vain liuskekiveä käyttäen ja munkkeja sai luostarissa kerrallaan olla vain 12. Luostarista onkin lähes kaikki vielä jäljellä, lukuunottamatta benediktiinien 1200-luvulla rakentamaa kappelia, jonka rakentamisessa he käyttivät betonia. Tuon aikaisille munkeille on nostettava hattua, sillä jopa moottoroidulla paatilla matka kesti toista tuntia eikä kalliosaarella keskellä Atlanttia pahemmin suojaa miltään ole. Ruokaa saatiin kalastamalla, keräämällä linnun munia ja viljelemällä kasviksia linnunkakalla rikastetussa maassa. Vettä saatiin “Clochaneilla” eli kivestä valmistetuilla “ampiaispesillä” joiden katon muoto ohjasi sadeveden -josta tänäkään kesänä ei ole ollut puutetta- suureen keinotekoiseen kaivoon.
Skellig Michael's monastery's stepsLuostaria kiinnostavampi kuriositeetti -jostain kumman syystä Ihmissuhde oli eri mieltä- saarella on kuitenkin pesivät lunnit ja ruokit. Pakko on myöntää: Lunnit ovat nopeita lentäjiä. Matka Skelligin saarille tarjoaakin hyvän kuvausmatkan. Ensin saa sohina 2.5 kiloisen kamera+objektiivisetin kanssa keikkuvassa veneessä seuraten 40-50 kilometriä tunnissa pyyhältävää lintua ja maan kamaralle päästyään saa varoa ettei parempaan asentoon pyrkiessään luiskahda liuskekivirappusilta mukkelis makkelis alas kalliolle. Kunnollekin reissu on hyvä sillä kavutessaan 230 metriselle kalliolle, joka ei ole mukavaa pyöreää suomalaista kalliota, mukanaan melkein 10 kiloa objektiiveja, kameraa, akkuja, monopodi, jne alkaa arvostamaan sitä että käy salilla ajoittaen ja sitä että sattuu asumaan erittäin jyrkän mäen päällä. Moni ei nimittäin luostariin asti jaksanut kavuta. Näkymä kuitenkin palkitsee.

Lisää kuvia matkalta

Leave a Reply