Podcastien turhuus
Podcastit ovat rasittavia. Vihaan etenkin blogeja jotka tarjoavat sisältönsä vain podcasteina. Yleensä ottaen ihmiset eivät osaa puhua mikrofoniin, puhumattakaan siitä ettei ihmisten puheääni yleensä ole nauhoituskelpoista. Lisäksi puhuttu ääni tulee usein hitaammin mitä sitä itse lukisi joka saattaa kärsivällisyyden. Eikä ääntä pysty nopeasti skippaamaan päästäkseen siihen kiinnostavaan kohtaan blogientrystä. Sama vika mikä on ruudunlukijoissa; kuunnellessani informatiivista ääntä en halua olla vain vastaanttaja vaan myös vaikuttaja. Kaipaan dialogia, en monologia.
Ovathan podcastit toimivia jos kyseessä on haastattelu tai luento, mutta muuten en näe niiden tuomaa “lisäarvoa” pelkkään tekstiin verrattuna. Ne vievät kaistaa, ne ovat yleensä huonosti toteutettuja ja se nörtti nyt ei vain osaa puhua ääneen. Pahinta on jos puhujana on joku joka kuvittelee olevansa hyväkin “Tiski-Jukka” ja hän alkaa leikkimään intonaatioilla. Tekstin paremmuuden puoleta puhuu se, että tekstin lukemisen voi nopeasti keskeyttää ja keskittyä johonkin muuhun. Podcasti vaatii kuunteluohjelman aktivoimisen ja paussaamisen
Joo voihan niitä sitten kuunnella kävellessä, mutta moniko oikeasti niin tekee?
Podcastit ovat turhia niin kauan kun en voi sanoa iPodille “get to the point” ja podcastin monotoninen lukija tiivistää viestinsä sanoman yhteen virkkeeseen