rahina . info | b l o g

Keskustelimme lähipubissa Suomenkielen rikkaudesta ja moninaisista muodoista mukaanlukien uudet hienoudet kuten tokkomuoto, laistotapa ja aggressiivi. Päätin sitten kerätä ne yhteen artikkeliin.

Tokkomuotoa ja laistotapaa varten joudun siteeraamaan Timo Harakan kolumnia Uutislehti 100:sta julkaistu 22.02.2002 jonka tällä hetkellä saa vain googlen cachesta.

RAKASTAN äidinkieltäni. Vain sillä voin ilmaista syvimmät tunteeni ja viestiä perimmät ajatukseni.
Ikävä kyllä en voi tehdä sitä nyt, sillä palstani ei ole viittomakielinen. Joudun tyytymään kakkoskieleeni, kuten muutkin kuurojen vanhempien kuulevat lapset.
Onneksi suomenkin kieli on täynnä arvokkaita harvinaisuuksia ja upeita löytöjä, jotka saavat sydämen läpättämään. Miten osuvasti onkaan nimetty “alistuskonjunktiot”! Niiden luettelo on kuin surullinen suomalainen tango, jossa rakastunut murehtii alistuneena lemmenkohtaloaan: “Että jotta, koska kun… jos vaikka… kuin, kunnes jahka… ellen, jollen, joskin, kuten… tokko!”
Suosikkini ovat suspektiivi ja delegatiivi - eli tokkomuoto ja laistotapa.
Tokkomuoto syntyy, kun yhdistetään konditionaali, eli ehtotapa (”menisi”), potentiaaliin, eli mahtotapaan (”mennee”). Tällöin mikään ei ole varmaa, pikemminkin päinvastoin.
- Lähteneisinkö kuntosalille. Rehkintä menneisi hukkaan.
- Keskusta voittaneisi vaalit ja päässeisi hallitukseen.
Empimiselle ja epäilylle on rikas sanasto. Ostin savolaiselta kauppiaalta “melko uudehkonpuoleisen” auton. Ei valehdellut. Se on autohko.
Laistotapa on kuitenkin suomen varsinainen helmi. Mitä se kertoo kansasta, että mikä tahansa tehtävä voidaan vierittää toisille aivan loputtomiin?

• Kissa ei tee takkia, vaan teettää sen hiirellä.
• Hiiripä on ulkoistanut tuotantonsa: kissa siis teetättää.
• Alihankkija siirtää työn Viroon: teetätyttää.
• Baltian tekstiiliteollisuus laittaa tilauksen Kiinaan: teetätytättää.
• Kiinalainen agentti välittää työn tehtaalle: teetätytätyttää.
• Työläinen ei selviä urakasta ilman äitinsä apua: teetätytätytättää.
• Muori käyttää lapsityövoimaa: teetätytätytätyttää.
• Lapsi lahjoo pikkusiskonsa hommiin: teetätytätytätytättää…

Delegatiivi kuvaa siis osuvasti globalisaatiota. Tosin Suomen Kuvalehti käyttää ja yrittää käytättää keksityttämäänsä “maapalloistumista”, melko huonolla menestyksellä.
Silti: kielenturvajoukoille kiitos. Huikea määrä ulkomaan termejä on käännetty käyttösuomeksi. Kun muu maailma käyttää “plastiikkia”, suomeksi on muovailtu oma, kaunis sana. Kuunnelkaapa jalkapalloselostuksia “ruotsiksi”: puhuvat, raukat, penaltyistä ja cornereista.
Kieli säilyy. Suomi vittu rules!

Agressiivi sijaitsee tallennettuna mm. sfnetissä, ja täten ei kaivanne erityislinkitystä ollessassaan “pelastettavissa” -lähes- mistä tahansa suomenkieltä käsittelevästä keskusteluryhmästä.

Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa. Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.

PREESENSTAIVUTUS
1. sg vittumä jaksa mitään myydä.
2. sg vittusä rupee mulle iniseen.
3. sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.

1. pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2. pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3. pl vittune mistään mitään tiedä.

Persoonattomia:
• Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
• Vittutäällä mikään kesä ole.
• Vittutäällä jaksa pitempään notkua.

Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:
• Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
• Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
• Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku jouduin tiputukseen.

Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.
HUOM! OBS!
Lause “Vittuse tippu tohon avantoon” ei ole aggressiivi, koska lauseen imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän verkkokalvon rappeumaa.
AGGRESSIIVI MODUKSENA
Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä, turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista.
Aggressiivin yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa osassa maailman viittomakieliä.

-ja mitä se kertoo ihmisestä joka googlaa nämä + vääntää ne hötömölöllä sopivaan muotoon muutaman tuopin jälkeen puoliltä öin?-

Kirjoitettu Friday, November 24th, 2006 at 0:31 ja on luokiteltu seuraavasti: rahina. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 feed. Kommentointi ja trackback-linkkaukset ovat suljettuja.