Sää oli kuin morsian matkalla seläntaputtajaisiin - morsian vakavan PMS:n kourissa. Vettä satoi niin että sateenvarjostani se tuli läpi. Se että samalla tuuli puuskittaisesti parisen kymmentä metriä sekunnissa ei auttanut asiaa ollenkaan. Housuni olivat kuin pesukoneesta otetut; erotuksena lähinnä se ettei niissä ollut “Black Velvetin” vienoa tuoksua varmistamassa mustan värin pysymistä. Vakosamettinen pikkutakkikin tykkäsi hyvää.
TyönAntaja™ on selkeästi tarjonnan perusteella talousvaikeuksissa - mitä ei uskoisi kun joka qvartaali olemme tahkoneet ennätystuloksia - kun drinkkilippuihinkaan ei ollut varaa; saihan lipuilla juotavaa -niillä huikeilla kahdella- mutta koko tuopin saadakseen piti lisätä 40snt lipun mukaan, mikä on jo aika pihiä. Jos suurehko yritys vuokraa kabinetin yksityistilaisuuteen ja tilaa ruoat yms. niin ravintolan kanssa saa yleensä neuvoteltua keskimääräisen “drinkin” hinnan niin ettei proletariaatin tarvitse kahteen drinkkilippua varten 80snt:ä omasta pussista kustantaa. Eikä tässäkään ole kyseessä mikään “erikoisolut” - noh, suomalaisittain olisi - vaan samassa kaupungissa pantu stoutti, joka on halvempaa kuin import-lagerit kuten Heineken, Carlsberg, Miller, Budweiser ja muut läpinäkyvät kurat. Kolmesta ja puolesta esim neljään euroon ei ole pitkä matka ja neljällä saa jo vaikka minkälaisen tuopin.
Mukavaa oli silti, varsinkin kun suur-über-ylipäällikkö jakoi illan edetessä “naamavipillä” lisää drinkkilippuja ja onneksi allekirjoittanut erottuu joukosta niin hyvin ettei jäänyt paitsi alihintaisista lipareista. Karaoken alkaessa oli silti pakko lähteä vaikka ex-manageri tuoppia tarjosikin.
Kirjoitettu
Friday, September 22nd, 2006 at 0:46 ja on luokiteltu seuraavasti: rahina, työ.
Voit seurata vastauksia RSS 2.0 feed.
Voit kommentoida sivun lopusta. Trackback-linkkaus on suljettu.