rahina . info | b l o g

Eilen paloi hermot irlantilaisen huolimattomuuden ja kykenemättömyyden kanssa. Asiaa ei voi selittää sillä etten ole vain tutustunut tarpeeksi paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin enkä siksi ymmärrä. Tälläistä en edes halua ymmärtää! Olen mielummin paikallisista tavoista ignorantti sopeutumaton muukalainen kuin että aivopesen itseni ymmärtämään miksi laajakaistaa tarjoava yhtiö ilmoittaa sähköpostitse varttia ennen sovittua tapaamista “etteivät he tänään voikaan tuoda reititintä” vaan siirretään se huomiselle noin kahdentoista ja kolmen välille. Pahoittelivat mahdollisesti aiheutunutta haittaa. Ei näin! Että he voivat tuoda reitittimen ja “varmistaa että linjat ovat kunnossa” jonkun täyspäiväisesti työskentelevän on jäätävä kotiin. Pidennettyä lounastaukoakaan ei oikein voi ottaa jos paikalla pitää olla epämääräisenä aikana. Eikä sekään valitettavasti ole tae siitä että kukaan tulee.
Viimeinen pisara oli eilen kun bussikuski päätti ettei kukaan oikeasti stop-nappia painanut, tai ainakaan sitä todella tarkoittanut. “I thought no one was really leaving” oli selitys kun kahden ohitetun pysäkin jälkeen kävin pyytämässä josko kuski voisi olla jalo henkilö ja päästää minut ja muutaman muun pois bussista. Mikä logiikka tuossa on? Ymmärrän että kuskilla oli kiire sillä vuoro taisi olla hänen päivänsä viimeinen, mutta kotiin pääsy helpottuu huomattavasti kun kyydittävät eivät lynkkaa päättärillä.

Kirjoitettu Tuesday, January 24th, 2006 at 11:32 ja on luokiteltu seuraavasti: rahina, Irlanti. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 feed. You can kommentoi, tai viittaa omalta sivultasi.