Kävellen olisit jo perillä
Irlanti on maana aivan omassa luokassaan. Julkisilla teillä ei ole kivikautisen ajokortti
Matkalla kotiin on bussireitin varrella mukavan kaoottinen, järjestyksetön, alemman keskiluokan asuinalue pienine brittiläisine taloineen. Noin kerran viikossa paikallinen nuoriso ensin tuhoaa auton ja sitten sytyttää sen palamaan eikä kukaan tunnu siitä oikeasti välittävän. Autonromu jää sitten viikoksi-kahdeksi tienposkeen kaunistamaan ympäristöä. Kuitenkin eilen päätti joku sitten muokata pihaansa tilaamalla kaksi kuorma-autolastillista multaa. Yllättäen kapealla kadulla, jossa jo kahdella henkilöautolla on ongelmia, on kaksi kuorma-autoa ja kaivinkone, parkkeerattu kätevästi koko puolelletoista kaistalle. Voi sitten ihan vain arvailla mahtuuko rykelmää ohittamaan bussi joka ei voi olla liikkeessä ohittaessaan henkilöautoa.
Bussikuski käytti sitten kaiken muropaketin mukana tulevaan ajokorttiin oikeuttavan tietonsa ja ajoi sitten toisen kuormurin perään, ettei se ainakaan peruuta pois alta. Toiminta vaikutti olevan Irlantilainen tapa sillä toisesta suunnasta lähestyvä kauppakassi teki saman. siinä sitä oltiin sitten jumissa kaksi kuormuria, toisen edessä kaivinkone ja takana bussi, toisella takanaan vain pieni henkilöauto. Puolisen tuntia siinä ähistiin. Pääsimme bussilla sitten kätevästi ruuhkaiselle sillalle, josta purnaamisesta saisi kirjan aikaiseksi.
Koo-koekeittiö paisteli eilen lammasta ja sunnuntailta jäänyttä riisiä, niskassaan vain muutamia vihanneksia ja paljon mausteita. Lampaan päälle tuli sitten sulatettua mozzarellaa ja pienet mozzarellalla kuorrutetut lampaankappaleet toimivat mainiosti basilikan ja tomaatin kanssa.